torstai 14. tammikuuta 2016

Alkuraskauden ultra ja fiiliksiä

Kävimme viime viikolla rv6+5 alkuraskauden ultrassa. Jännitin ihan hirveästi, että onko siellä ketään ja onko pieni varmasti kohdussa, eikä esim. munajohtimessa.

Ilokseni meitä odotti tällainen näky:

Siellä se meidän pieni pötkötteli! Kooltaan 93mm, eli vastasi hyvin viikkoja. Lääkäri arvioi viikoiksi 7+0, mutta tässä vaiheessa mittaustulokset vaihtelevat helposti ja tulos heittää parillakin päivällä. Saatiin myös vahva syke näkyviin ja pääasia, että kaikki on nyt tässä vaiheessa hyvin :)

Pääsimme myös mukaan erääseen tutkimusryhmään. Käymme alkuraskauden ajan joka viikko polilla ja pääsemme 3D-ultraan! Kuinka mahtavaa! Ensimmäinen tutkimuskäyntikin oli jo tällä viikolla ja tältä meidän pienemme näyttää 3D-kuvassa:

Voi kuinka uskomattomalta on tuntunut nähdä oma pienokainen ultrassa! Tunne on ihan uskomaton! Ja itkuhan minulla tulikin ensimäisessä ultrassa kun syke saatiin näkymään :)

Vointini on ollut vaihteleva.  Väsymys vaivaa, samoin etova olo. Oksennusta ei tule, mutta yökkäilyä senkin edestä. Ja ei, tämä ei rajoitu vain aamuun vaan kestää koko päivän ja yleensä pahenee illalla. Mutta en valita, olen onnellinen raskaudesta ja kestän kyllä nämä huonot olotkin :) Olen kuitenkin nukkunut hyvin joten sekin vaikuttaa ihan älyttömästi jaksamiseen :)



tiistai 5. tammikuuta 2016

Mielenrauhadigi

Soitin eilen lapsettomuuspoliklinikalle kertoakseni että olen raskaana (Huh! Tuntuupa oudolta, minä, raskaana?!) ja varatakseni ajan alkuraskauden ultraan. Halusin kuitekin ennen soittoa tehdä vielä yhden varmistustestin, jotta näen onko hormonitaso noussut kuten kuuluu. Tein testin jo sunnuntai-iltana, kärsivällisyys ei ole hyveeni joten en tokikaan voinut maanantaihin odottaa :D
Digitestiin tuli odotettu "Raskaana 3+" tulos :)


Niin ja ultra, se on ensi maanantaina, eli 11.1. Viikkoja pitäisi tuolloin olla kasassa 6+5. Ultra-aika on vasta iltapäivällä. En tiedä miten oikein saan ajan kulumaan ennen sitä, koska minulla on töistäkin tuolloin vapaapäivä, luulen että tuon maanantain tunnit tulevat olemaan pitkät!

On tämä alkuraskaus kyllä kaikkinensa hermoja raastavaa, mutta ihanaa aikaa. Jokaista oiretta tai oireen puutetta tulee kuulosteltua ja mietittyä että "onko tämä nyt normaalia" ja pitäiskö olla enemmän tai pitäiskö olla vähemmän. Varmaan tätä hermoilua on kaikilla muillakin, mutta luulen että keskenmenon kokeneilla ja lapsettomuushoitojen kautta raskautuneilla huolia on vielä enemmän aiempien vastoinkäymisten vuoksi.

No, nyt ei auta kuin odottaa. Odottaa ja toivoa parasta! Laskujen mukaan nyt mennään viikoilla 5+6 <3

perjantai 1. tammikuuta 2016

Joulun tunnelmia

Rakastan joulua, mutta melko pian joulun jälkeen tulee fiilis, että joulukoristeet joutavat takaisin laatikoihin ja kotiin kaipaa jotain raikasta. Koska vietimme joulua edeltävät viikot Thaimaassa, laitoin kotona osan joulukoristeista valmiiksi jo ennen reissua, kuusi toki tuotiin sisälle vasta aatonaattona.

Tässä pari tunnelmakollaasia meidän joulusta. Ensimmäiset kuvat on otettu itsenäisyyspäivän aikaan, kävimme tuolloin tekemässä jouluostoksia ja katsomassa Tiernapoikaesitystä


Toisen kollaasin kuvat ovat meidän jouluaattoaamusta. Muistan edelleen kuinka äärettömän onnelliseksi tunsin itseni tuolloin <3


torstai 31. joulukuuta 2015

Elämän ääripäät: ilo ja suru


Rakas mummuni on kuollut kunnioitettavassa 94 vuoden iässä. Suru on suuri, korkeasta iästä huolimatta mummun lähtö tuli yllätyksenä. Emme ehtineet kertoa hänelle vauvasta, mutta haluan uskoa, että jollain tapaa hän tiesi. Mummun sydän ei enää jaksanut vaan väsyi samoina päivinä kun meidän pienen sydämen pitäisi kehittyä.

Lepää rauhassa mummu, olet rakas.

lauantai 26. joulukuuta 2015

Paras joululahja

Thaimaan lomamme meni upeasti, teen siitä erillisen matkapostauksen myöhemmin! Rakastuin täysin Koh Lanta-saaren ilmapiiriin ja rauhallisuuteen!

Olimme etukäteen sopineet, että reissussa en tee ovulaatiotestejä, eikä laskeskella milloin olisi otollisin hetki seksille jne. Sainkin pidettyä ajatukset yllättävän hyvin pois asiasta, olin myös tietoisesti pois erilaisilta raskausfoorumeilta yms. Loma oli kaikinpuolin ihana ja unohtumaton, toimme myös mukanamme maailman parhaan tuliaisen, sillä aatonaattona saimme parhaan joululahjan, mitä saatoimme toivoa:


Asia piti toki varmistaa vielä iltapäivällä:


Aattona vielä varmistus digitaalisella testillä:


Kerroimme aattona minun veljelleni ja vanhemmille. Vanhemmilleni annoimme kirjeet, joissa luki: "Annamme sinulle uuden lempinimen elo-syyskuussa 2016. Valitse näistä mieleisesi:" Sitten sai laittaa rastia ruutuun tyyliin mummu, mummi, mummo, mumma, pappa, vaari, ukki jne... :) Veljeni sai myös videoitua tilanteen kun vanhempani saivat kirjeet. Kovasti olivat onnellisia ja iloisia :)

Nyt siis elellään varovaisen onnellista alkuraskautta, laskurien mukaan nyt on menossa 4+3 :) Alkuraskauden ultraan olemme menossa tammikuussa.

maanantai 7. joulukuuta 2015

Kylmästä lämpimään

Täällä ollaan tällaisissa tunnelmissa:




Olemme suuntaamassa lomalle Thaimaahan :) Toivotaan että ovis saattuu loman ajalle ja saamme sen hyödynnettyä :)


maanantai 30. marraskuuta 2015

Viikonlopun vuoristorata

Kulunut viikonloppu oli yhtä vuoristorataa. Perjantaina olin pitkään töissä, mutta rakas ystäväni oli tullut kaupunkiin viikonlopuksi ja ehti käymään meilläkin illan päälle. Kuulumisten vaihdossa saatiinkin useampi tunti kulumaan, oli ihana nähdä pitkästä aikaa! :)

Lauantai-aamu alkoikin sitten lasten ehdoilla, aiemmin kuin täm äitipuoli olisi jaksanut :D No, lupausten mukaisesti meillä vietettiin Frozen-päivää. Söimme leipomaani Frozen-aiheista kakkua ja katsoimme ko.elokuvan.


 Päivän oli tarkoitus olla mukava ja kyllähän se oli sitäkin. Mutta oli se paljon muutakin. Olin jo perjantaina ollut todella herkillä ja itkuinen, mutta lauantai oli mielialojen vaihteluiden suhteen ihan hirveä! Raivosin ensin pää punaisena ja sitten heti perään vaan itkin. :( Edellisessä hoitokierrossa ei näin rajuja mielialan vaihteluita ollut... Oma olo on ollut ihan hirveä ja sääliksi käy perhettä, mies tietää mistä on kyse, mutta lapset ja koirat ei tietenkään ymmärrä miksi on hermot kireällä :( Olin koko päivän myös ihan tavattoman väsynyt!

Lauantai-iltana suuntasimme kuitenkin vielä koko perheen ulkoilutapahtumaan. Sää ei suosinut, mutta pääasia että lapsilla oli kivaa. :) Tapahtuman jälkeen kävimme syömässä Hesessä, jonka jälkeen minä lähdin vielä parin kaverin kanssa tuulettumaan kaupungin vilinään miehen jäädessä kotiin lasten kanssa. Pikkujoulukansaa olikin paljon liikenteessä ja ilta muuttui aamuksi hyvää kyytiä ennen kuin painoin pään tyynyyn :)

Sunnuntai oli mielialojen suhteen tasaisempi. Väsymys painoi edelleen (toki lauantai-illan riennoilla oli tähän osansa), mutta muuten mieli oli huomattavasti parempi ja tasaisempi kuin edellisenä päivänä. Käytiin iltapäivällä porukalla koko perheen liikuntatapahtumassa, lapset pääsivät pomppulinnaan, telinevoimisteluun, polkuautoilemaan ja vaikka mitä. Vauhtia piisasi! Illalla sitten rauhoituttiin ja laitettiin adventtikynttilät esille.


Tänään on tämän kierron viimeinen päivä kun otan Letrozolin. Toivotaan että sivuvaikutuksetkin helpottavat, enkä ole enää ihan niin tuuliviiri.

torstai 26. marraskuuta 2015

Ovulaation induktio nro 2

Meidän ensimmäinen hoitokierto ei tuottanut tulosta, joten meillä alkaa nyt toinen ovulaation induktio. Pakko myöntää, että omat fiilikset on pettyneet ja pessimistiset :( Olin ensimmäisessä kierrossa todella luottavainen, että nyt varmasti tärppää, yritin puhua itselleni järkeä, mutta taas annoin itseni toivoa liikaa ja alas tultiin kovaa ja korkealta.

Ensimmäisessä kierrossa kävin  seurantaultrassa kahdesti, kp11 näkyi neljä (!!!) kasvavaa follikkelia, joista suurin oli 13mm ja kolme muuta pienempiä, mutta keskenään tasakokoisia. Tämän vuoksi sovimme uusintaultran kp13:lle. Tuolloin ultrassa näkyi yksi selkeä johtofollikkeli (16mm), kolmen pienemmän kasvu oli hidastunut kuten kuuluukin. Innolla tein ovulaatiotestejä ja lopulta sain positiivisen tuloksen sekä liuskatestiin, että digitestiin. Ovulaatioplussa hyödynnettiin huolella ja sitten ruvettiin piinailemaan.

Ensimmäiseen kiertoon kuului myös verikokeiden ottaminen: kilppariarvot, shbg, prolaktiini ja testosteroni. Testotuloksia en ole vieläkään saanut kun labralla on ollut niiden kanssa jotain ongelmia, mutta kaikki muut oli kunnossa. Myöskään kohdun limakalvossa ei ole ollut ongelmia, jälkimmäisessä ultrassa limakalvon paksuus oli 7 mm.

Siinäpä siis syy pessimistiseen fiilikseen; ensimmäisessä hoitokierrossa oli kaikki kuten kuuluukin, eikä tulosta siltikään tullut. Tähän toiseen kiertoon lähdetään ihan samoilla eväillä: lääkkeiden annostus on sama, lääkkeen ottopäivät on samat... Ainoa ero on, että seurantaultria ja verikokeita ei nyt oteta. Usko siihen, että hoidot nyt toisivat toivotun lopputuloksen on pieni... :(

Yritän pysyä positiivisena, mutta vaikeaa tämä on. Ihan äärettömän vaikeaa :(

Näillä eväillä mennään taas kiertopäivät 3-7:


lauantai 21. marraskuuta 2015

Dpo12

Tämän päivän testi oli yhtä ankeaa katsottavaa kuin eilinenkin. Nega näyttää siis...
Eilen illalla alkoi tissien arkuus kun otti rintsikat pois ja tänään on menkkamaista jomotusta ollut sekä mahassa että alaselässä. Olin jo melkein varma että menkat alkaa tänään. Ei ole toistaiseksi näkynyt.

Tässä kuva tämän päivän testistä



perjantai 20. marraskuuta 2015

Dpo11

Ensimmäinen hoitokierto, kiertopäivä 29, dpo11 ja testi niin puhdas nega kuin vaan voi olla :( Huoh... Mitään oireitakaan ei kyllä ole ollut. Tai no, olen mm. ollut väsynyt, mutta se on johtunut ihan vaan päällä jylläävästä flunssasta.

Kuukautisia edeltää yleensä tissikipu ja kramppailu, juilinta ja jomotus alamahalla ja selässä. Nuo oireet saattavat kestää joskus jopa yli viikon ennen kuukautisia, nyt niitä ei ole ollut. Eilen tuntui muutaman kerran menkkamaista juilintaa alamahassa ja se on jatkunut tänään. Olen ollut myös tosi kärttyisä ja itkuherkkä muutaman päivän, joten sekin puhuu sen puolesta, että uusi kierto on vaihtumassa. Ainakaan en nyt siis ole kuvitellut mitään oireita, joka sekin on usein tapahtunut.

Olen yrittänyt olla toivomatta liikaa, mutta fakta on se, että olin silti liian luottavainen tämän kierron suhteen. Tämä oli meidän ensimmäinen hoitokierto ja olin varma, että nyt kun meillä on hoidot alkaneet, ultrassa näkyi hyvänkokoinen johtofollikkeli, verikokeet oli ok ja ovulaatiotesti näytti plussa niin nyt meillä tärppää. Mutta pahasti vaikuttaa, että ei taaskaan... Yritän ajatella positiviisesti, että edellinenkin raskaus näkyi vasta dpo13. Ja että niin kauan kuin vuoto pysyy pois, on toivoa. Mutta vaikeaa tämä on.